Olen seurannut tavallaan sivusta asiakkaitteni kautta ihmisten kokemuksia terapioista. Aika usein tapaa asiakkaita, joilla on ollut pitkiä hoitojaksoja ilman mainittavia hoitotuloksia. Asiakkaalle myydään herkästi mielikuva "Kyllä kymmenennen käynnin jälkeen helpottaa" - usein ei kuitenkaan helpota. Terapiaa kun ei käytännössä voi määrätä kuurina kuin lääkettä. Lähtöajatus kuurina toteutetusta terapiajaksosta johtaa harhaan koko prosessin. Ensimmäinen hoitokerta ei ole sen arvokkampi tai vähempiarvoinen kuin viides tai kymmenes. Kyse pitäisi olla prosessista, jossa kuunnellaan hoidettavan tilaa ja kehoa edeten hoidettavan reaktioiden ja tuntemusten mukaan. Tavoitteena on löytää tasapaino, jossa terveys pääsee ilmentämään itseään tasapainon ja elinvoiman kautta oireilun sijaan. Toinen ääripää, mihin olen asiakkaiden kertoman perusteella törmännyt, ovat ”poppamiehet”. Poppamies on kertaalleen onnistunut saamaan asiakkaan oireettomaksi yhdellä nopealla hoidolla ja oireen tai oireiden palatessa yhä uudestaan, käy asiakas ”niksautettavana” tasaisin väliajoin. Välillä oire helpottaa, välillä ei. Ensimmäisen hoitokokemuksen siivittämänä usko poppamiehen apuun kuitenkin säilyy pitkään. Tai kenties kyse on siitä, että pysyvämmästä avusta ei ole tietoa. Oireen taustalla olevat tekijät ovat monenlaisia. Ensimmäisellä kerralla oireen aiheuttanut häiriö on ollut kehossa aivan tuore, ns. akuutti tila. Tällöin ”niksautuksella” aikaansaatu akuutin tilan helpottaminen on poistanut oireen samantien. Oire on ollut ns. aivan pinnassa. Mitä sitten, jos (niin kuin useimmiten tilanne on) oireen aiheuttaja onkin syvemmällä kehon dynamiikassa?
Useimmiten oireiden taustalla on monenlaisia kompensaatioita kehon mekaniikassa ja dynamiikassa. Tällöin pinnalliset ja epämiellyttävät, jopa väkivaltaiset hoitotoimenpiteet eivät auta. Mitä suoremmin voimaa hoidossa käytetään asiakkaan kehoon, sitä pinnallisempi on hoidon vaikutus. Tällaiset hoitotoimenpiteet useimmiten pikemminkin vaikuttavat kehon tasapainoa vastaan, aiheuttaen pitkässä juoksussa lisää oireita ja vaivoja. Tämän vuoksi kehoa (fyysisenä ja henkisenä) täytyy tarkastella kokonaisuutena oireen taustalla ja pyrkiä selvittämään mitkä tekijät kehon terveydessä vaikuttavat oireilua ylläpitävästi. Tämä tapahtuu käytännössä tarkastelemalla kehon asentoa, ryhtiä, liikettä, sekä psyykkistä ja fyysistä ympäristöä missä kyseinen henkilö elää. Hoito tapahtuu miellyttävin ja pehmein hoitotekniikoin sekä kartoittaen hoidettavan psyykkistä ja fyysistä ympäristöä jutustelun omaisesti.
Eli pääpaino ei ole todellakaan monimutkaisissa kyselyissä tai jopa kokonaisia hoitokertoja vievissä liike- /ryhtitutkimuksissa, vaan hoidettavan tilanteen kohtaamisessa ja ratkaisemisessa vinkki ja tiedonjyvänen kerrallaan tai niin kuin tapaan sanoa ”kuin sipulia kuorisi” - kerros kerrallaan. Mikäli sinua kiinnostaa syventää ymmärtämystäsi näistä asioista, kannattaa tarkkailla päivityksiä näillä sivuilla. Jatkossa minulla on tarkoituksena avata osteopaattista lähestymistä terveyteen ja elämään yleensä, siten kuin itse sen ymmärrän, täällä blogissa, vlogissa ja verkkokursseilla kaikille, joita asia ja ennen kaikkea terveys ja tasapaino kiinnostavat.
No mikä nyt sitten on vastaus otsikon kysymykseen?
Osteopatiassa hoidamme syitä oireiden taustalla. Pelkällä oireiden hoidolla ajaudutaan useimmiten kierteeseen, jossa oireet uusiutuvat ja hoidettavan tila ja tasapaino eivät kulje parempaan suuntaan. Osteopatiassa hoidamme terveyttä, säätäen kehoa siten,
että terveys pääsee ilmentämään itseään - tasapainoinen ja oireeton olo tulee vähitellen hoidettavan vallitsevaksi olotilaksi.
On hyvä kuitenkin ymmärtää, että osteopaattisessa hoidossa etenemme ns. hoito kerrallaan. On täysin mahdotonta etukäteen sanoa kuinka monta hoitokertaa menee siihen, että asiakas kokee saavuttaneensa sen terveyden/tasapainon tason, mitä hän tavoittelee. Silti hyvin pian - tyypillisesti ainakin 2-3 hoitokerran jälkeen - hoidettavan oma kokemus alkaa kertoa, että asiat ovat menossa tai selkeästi menneet parempaan suuntaan: ”Selkä ei väsy enää päivän mittaan”, ”Päänsäryt ovat loppuneet”, ”Saan aamulla sukat jalkaan ilman ponnisteluja”, ”aloin käydä taas lenkillä ja polvet eivät enää oireilleet”, ”olo on energisempi ja selkeämpi”… jne…Toisaalta jokainen hoidettava on yksilö ja jokainen tilanne on yksilöllinen, niinpä mikäli muutaman hoitokerran jälkeen ei tilanteessa ole tapahtunut mitään muutosta, on syytä tarkastella tilannetta uudesta kulmasta tai jopa miettiä muita ratkaisuja tilanteeseen. Pääasia kuitenkin on, että katteettomia odotuksia tai lupauksia ei ruokita hoidettavan hyvinvoinnin ja lompakon kustannuksella, koska (uskallan sanoa sen ääneen): osteopatia auttaa aina! Ainoa kysymys on: Kykenemmekö soveltamaan osteopatiaa juuri tähän tilanteeseen sopivalla tavalla?
Osteopaattinen hoito perustuu kehon omien parantavien/korjaavien mekanismien hyödyntämiseen. Osteopaatti ei kerro Sinulle, että oireesi aiheutuvat koska: ”Sinulla on nikama lukossa…”, ”Sinulla on notkoselkä…”, ”Sinulla on huono ryhti…”, ”Sinulla on heikot vatsalihakset…”… jne… Sillä ne eivät ole oireiden syitä, vaan kehon kompensaatioita ja viestejä asioista, jotka terveydessä ovat poissa tasapainosta - kehon viestejä siitä mikä henkilön terveydessä voi vaikuttaa oireiden esiintymiseen - itseasiassa terveyden ilmentymiä siis - ennemmin kuin vikoja tai vaivoja. Kehon omat parantavat mekanismit pyrkivät aina tasapainoon. Keho aikaa myöden hakeutuu/säätää itsensä parhaaseen mahdolliseen terveyden tilaan mihin se annetuissa olosuhteissa pystyy. Miksi sitten selkä on kipeä? Koska keho on hakeutunut parhaaseen mahdollisen terveyden/tasapainon tilaan mihin se nykyisissä olosuhteissaan pystyy. Valitettavaa vain nyt selän kannalta, että kyseinen tila vaatii tietyltä selän osalta suoriutumista tehtävistä ja kuormituksista, joihin sitä ei oltu koskaan ”rakennettu”. Yksinkertaista ja maalaisjärjellistä eikö totta? Loppujen lopuksi sellaista osteopatia parhaimmillaan onkin.
Kehon tasapainoon voidaan vaikuttaa saatujen ”vihjeiden” perusteella monenlaisilla hoitotekniikoilla. Pääpointti hoitamisessa on kuitenkin, että keho kertoo mitä se haluaa ja terapeutti palvelee kehoa parhaan kykynsä mukaan. Osteopaatti ei siis ”avaa jotain mikä on lukossa” tai ”laita paikalleen” jotain mikä on hänen mielestään poissa paikaltaan, vaan säätää kehoa siten, että ”lukkiutunut” alue kykenee palaamaan normaaliin toimintaansa. Tämä voi joskus tarkoittaa kehon asentoon ja jännitelinjoihin vaikuttamista esim. lantion asennon kautta, joskus taas rangan tietyn alueen liikkeen tasapainoitusta, toisinaan sisäelinten massan/liikkeen huomioimista ja toisinaan kehon kalvorakenteisiin ja nestekiertoon vaikuttamista. Kaikkia edellä mainittuja säätelee, kontrolloi ja koordinoi hermosto ja kaikki edellä mainitut vaikuttavat hermoston toimintaan. Osteopaatti säätää, keho parantaa.
コメント